Mökkimakusteluja

Mökillä on tullut käytyä tänä kesänä aika harvoin, eri syistä. Mökillä löytyy kuitenkin aina jotain kuvattavaa ja tunnelma on erilainen kuin missään muualla. Taannoin käytiin äidin seurana mökillä Mielenvikaisen Kahvinkeittimen Omistajan kanssa.

Elävä erämaa ja muita mielikuvituksen lentoja.

Mökkireissu oli pienessä skaalassa historiallinen, koska tuli päädyttyä uimaan. Yleensä tapanani ei ole uida järvissä useiden seikkojen takia, ylinnä siksi, että a) ennen uimista palelee, b) uidessa palelee ja c) uinnin jälkeen se vasta paleleekin. Terveisin mieluusti yli 30 astetta lämpöä kiitos.

Haukihan se siellä!

Mökillä on aiemmin kasvanut paljon ahomansikkaa. Nykyään metsä on kasvanut ilmeisesti sen vaiheen yli, mutta pihan puolelta mansikoita voi vielä löytää.

nams mans!

Kaikkein eniten mökkeilystä nauttii ehkä porukoiden ragdoll. Varsin hidasliikkeinen ja löysä herra pääsee näyttämään kyntensä hiirien pyytäjänä, vaikka päästääkin ne useimmiten karkuun tahallaan tai tahattomasti. Jos vaan vielä joku päivä tajuaisi, että mökille päästäkseen on vaan istuttava se automatka eikä neitimäinen naukuminen yhäkään lyhennä etappia.

Mökkileijona.

Että sellasia lämpimiä ja löysiä kesänviettoja. Vinkkinä, jos haluaa itsestään urpon omakuvan mahdollisimman monella kaksoisleualla, kannattaa asettua riippukeinuun. Bonuksena päänsä saa näyttämään tosi pieneltä ja käsivarren suurelta, kun valitsee kuvakulman tarkoin. :D

Kaksoisleukageneraattorissa.

Kissa ja sen mintut - osa 2

Tuntemattomat maljasienet kasvoivat ja tummuivat, mutta onneksi tästä ei ole kuvamateriaalia. Suurin oli pikkurillin kynnen kokoluokkaa, ennenkuin alkoi hajoilla. Sienet saivat kerralla kaikki kyytiä, kun todettiin, etteivät ne vaikuta minttujen kasvamiseen, eikä purkeista, joista vihreä ei pilkistä, tule mitään kasvamaankaan.

Sienet siis saivat kyytiä. Hyvin pian myös mintuttomat purkinpätkät heivattiin elottomuutensa johdosta. Viidestä voitokkaasta purkista neljässä on vielä elon merkkejä. Se yksi koki vahingossa loppunsa, kun hentoista tainta yritettiin oikoa liian kovakouraisesti. Allekirjoittaneen huoli mintuista kasvoi, koska kissa. Vaikkei se vielä osoittanutkaan kiinnostusta taimia kohtaan, tuli rääpäleille hankittua alennuskorista kannellinen minikasvihuone. Positiivista ajattelua.

Öpöpöö ikkupikkuset löpölöö.

Tämän jälkeen mintut ovat jatkaneet.. öö, ei ehkä kasvuaan, mutta muuttuneet kukin milläkin tavalla. Saa nähdä mitä tästä tulee vai tuleeko.

Kukin käyttäytykööt diagnoosinsa osoittamalla tavalla.

Yksi neljästä alkaa näyttää jokseenkin minttukasvilta, mutta varsi on varsin (höhö) persoonallinen...

Myttykiharaminttu.

Jospa jossain vaiheessa pääsisi vaihtamaan purkit kivempiin. Vaikkakin varsien paksuuntumisen odotteluun voi mennä koko loppukesä. Hmm. Tässä on selvä potentiaalisen mokailun paikka... mitä seuraavaksi?

Seuraavaksi kissajoogaa, terv. Rena

Naamat vol. monta

Mielenvikaisen kahvinkeittimen omistaja on ryhdistäytynyt kanssani naamain bongauksessa. Seuraavista lähes kaikkissa kuvauskiitos kuuluukin hänelle. (Joo, kuvat julkaistaan tässä ihan luvalla.)

Mutta ensialkuun se ainoa oma bongaus, jonka varmaan puolet väestöstä on jo bongannut.. ainakin kaupassa työskentelevät hahmot, sillä järkytys kuuluu banaanilaatikoille:

Pakettiauton perällä pelotti kai kohtalo halkolaatikkoina.

Seuraava naama karmii selkäpiitä...

Get in my belleh...!

Hrr. Eipä olisi kiva törmätä yöhämärissä... Ja tämä viimeinen kollaasi voisi kuvata niiden selkäpiiden reaktioita puunaaman kohdatessa.

It's a nice mellow day  ...  Fuck No!  ...  u_____u angst.

Olkaapa hyvät, toivottavasti karmaistuitte edes vähän...

Kissa ja sen mintut - osa 1

Tuli tuossa talvemmalla kaudella tilattua Nepeta catarian, eli aitokissanmintun siemeniä. Allekirjoittanut on todella, todellatodella käsi kasvattamaan yhtään mitään siemenestä, mutta silti teki mieli uhmata kohtaloa. Varmistukseksi mahdollisimman suurista mahiksista saada yhtään mitään kasvamaan, tuli hamstrattua 11 maitopurkin tynkää ja tilattua satoja siemeniä. Okei, siemenistä meni hyvä osa ystäville, ihan jo siksi, että jonkun muun onnitumistodennäköisyys kasvattamisessa on parempi kuin tämä oma.

Jokatapauksessa eksaktien kylvö-/kasvatusohjeiden uupuessa hankin taimimultaa, ripsin pohjille vähän lecasoraa ja heivasin siemeniä eri tavoilla purkkeihin. Osassa siemeniä oli vain muutama, sekä pinnalla paljaana että kevyesti mullalla peitettyinä. Osassa siemeniä oli runsaasti, pinnalla ja peitettyinä. Yllätys yllätys, parhaiten itivät ne, joissa oli runsaasti siemeniä, peitettyinä tahi ei.

5/11 ... nnnggh, ihan ok? o.O

Mutta kuinkas sitten kävikään. Hyvin tunnettu vihreä peukalo keskellä kämmentä vaihtoi väriä. Ehkä ruskeaksi. Tai ehkä vain nyrjähti entistä ehommaksi. Pari päivää edellisen kuvan jälkeen purkeissa alkoi uusi elämä.

Oisko yksi tai kaksi säästynyt uudelta ruskealta kasvustolta. >.<

Et noin niinku sillee. :I


Jatkoa seuraa.

Pari käsikorua ja kesää

Taannoisella helmikurssilla tehdyistä helmistä vain muutama on päässyt koruiksi/killuttimiksi asti. Kiinnostusta saa esittää, jos sellaista on. Koska ois kiva väkertää, niin tarjoan "korvaa kuten haluat" -tyyppistä ratkaisua. Luontovisa ei käy, mutta muita vaihtokauppoja saa ehdotella. Helmet löytyy tuon aiemman linkin takaa.

Tässä siis nämä viimeisimmät käsikoruset. Kumppanille ylempi koru, jossa helminä on hassuja Hopsuja, ja alempi derp-ankka ystävälle, joka vaihtoi paikkakuntaa.

On hassua, kun on kesä ihan oikeasti. Mutta mukavaa. Kissakin nauttii, ainakin kun ei ole liian kuuma.

Ja kesällä tekee kokoajan mieli jäätelöä. Fakta. Tuli myös löydettyä tämän kesän uusi herkkujäätelö: Dionen kookostuutti ^3^ Ja pitkästä aikaa tuli tehtyä myös itse mehu/smoothiejäätä persikasta, tuoreananaksesta ja appelsiinimehusta. Herkkua, vaikkei syönti onnistukaan Strömsön malliin...

Nuzlocke Heartgold

Tuli luvattua itselle, että jahka oppari on valmis, saan lyödä tulille alennusmyyntilöydön, Pokemon Heartgoldin. Ja koska taannoin Y:n läpi pelanneena vanhempi sarjan peli tuntui ajatuksena turhan helpolta ja tutulta, piti rattaisiin lyödä haasteeksi kapula. Tämä kapula, eli Nuzlocke, on siis ihan omat säännöt pokemonin pelaamiseen. Vähän niinkuin hard mode.

Hahmosein "kevätaurinkoinen" Haru ja sen kilpailija, "etäinen" Haruka.

Pääsäännöt ovat: Kultakin uudelta alueelta saa napata vain ensimmäisen vastaan tulevan pokemonin, ei muita. Jos 'mon pyörtyy, se on kuollut eikä sitä enää voi käyttää.

Omien lisä-/tarkennussääntöjen mukaan: Kuollut pokemon menee ikuisiksi ajoiksi boksiin, "hautausmaalle". Jos uuden alueen eka pokemon on sama, kuin jokin jo napattu, sitä ei saa napata, mutta saa yrittää uudelleen. Jos uuden alueen eka pokemon pyörtyy tai karkaa taistelusta, alueelta ei voi napata enää uutta. NPC:iltä saa vastaanottaa pokemoneja, jos se ei vaadi mitään itseltä. Legendaryja ja shinyja saa napata. Jos eteneminen estyy siksi, ettei mikään napattu 'mon osaa tarvittavaa field movea, voi sitä varten napata sellaisen joka osaa, mutta sitä ei saa käyttää taistelussa. Kaikille napautuille 'moneille annetaan nimi.  Jos kaikki mukana kulkevat pokemonit pyörtyvät, eli tulee blackout, on se game over.

Tämän johdosta sitä tulee pelattua sellaisella tiimillä ja pokemoneilla, joita ei tavallisesti tulisi valituksi. Ja voi oppia arvostamaan yllättäviäkin tapauksia. Cyndaquil-starteri Kenta on saanut ympärilleen jo täyden, erikoisen tiimin. Kutakuinkin tältä se näyttää tällä hetkellä:

"paksu", "höyhen" ja "ranta"

Kenta: pikkuisen paksu, rohkea ja tykkää juoksennella.. kai, joskus.

Miu-chan: sitkeä nätti tyttö joka tykkää ottaa rennosti.

Bi-chi: tiimin uusi tulokas, vielä vähän yksinäinen, mutta tykkää ottaa rennosti Miu-chanin kanssa. Varsinkin rannalla.

"pieni pyörivä", "luumu" ja "myrkky"

Kurukuru: luonteeltaan rattataksi rento, mutta taistelussa sisukas, pieni ja pippurinen.

Ume: hiljainen, torkahteleva ja rauhallinen, mutta taistelussa kovis.

Doku: Hentoisuudestaan huolimatta.. tai johtuen, rohkea ja arkailematon taistelija, joka inhoaa häviämistä.

Sellaista. Ehkä lisää myöhemmin, ehkä ei. Ehkä ensi postissa erilaista piperrystä. Mielikuvittelemisiin!

"...Lion around brown and gray."

Nyt se on palautettu. Opinnäytetyö. Sitä luuli, ettei koskaan pääsisi viimeisen leijonakuvan tasolle, mutta nyt taidetaan olla siellä:

Oppariprosessia hyvin kuvaava koko kuvasarja täällä. <3.

Kotileijona on ollut koko projektista ilmeisesti samaa meiltä, kuin itsekin ajoittain on tullut oltua. Oli nimittäin selkäesti kohdistettu mielenilmaus tämä seuraava. Opus-uhri: Vientikaupan maksuliikenne ja rahoitus.

Myös yläreuna näytti yhtä järsityltä.

Onneksi edessä häämöttää valmistuminen ja sitten - kukaan ei tiedä mitä. Voi olla, että aluksi tiedossa on sitä samaa, jota ystävälle toivoteltiin toisen ystävän kanssa kotiviinin ja itsetehdyn etiketin johdolla.

Silkkikanahan se siellä.

Ja tällä kertaa urpoin kissakevennys vähään aikaan. Hyvän piilon oli keksinyt. Hetkosia sai ympäri asuntoa kiertää ja huhuilla ennen kuin urnutus paljasti piilopaikan.

Sohvanpäällinen eli kissan riippumatto?

Manda-like

Jostakin syystä mandalamaiset kuviot kiehtovat tänä keväänä. Tekisi mieli kirjailla kakkuja, keksejä ja jalkoja. Tavallisten vihkosten ja asfalttipihojen ohella. Jälkimmäisiä riipustuksia syntyikin pari päivää sitten.

Ankkamandala. Tai ehkä tipusellainen, pääsiäisen aikaan.

Silmämandala. Tai ystävän mielikuvan perusteella avaruusolentosellainen.

Pikkumandalat. Liitupätkien loppuunsuhauksia vapaalla kädellä.

Näistä ankkakuvio oli suurin, kuvista voi ehkä vähän nähdä skaalaa jos oikein tiiraa. Olisi ollut paras kuvata yläilmoista ja oikealla kameralla kännykän sijaan, mutta paremman puutteessa.. . Näiden ohella maa sai lisäksi muita randomräpellyksiä ja ystävien taiteiluja siinä samalla.

Kyllä on ollut pari päivää jalat ihmeen kipeinä kyykkimisestä. Husp. Ehkä pitäisi useammin vandalisoida ympäristöä. Hauskaa oli yrittää käyttä päätä ja keksiä, miten ympyröistä sai suuria ja symmetrisiä. Pölynpyyhin Swifferin pätkistä koostuva varsi pääsi elämänsä parhaaseen käyttöön pyykkinarun keralla ;D

...

Hmm. Kun tämä blogi perustettiin, oli kirjoittaja-kokijan opinnäytetyö pahasti vaiheessa ja blogin taka-ajatuksena olikin aikaansaada spontaaniakin tekstintuottoa. Nyt kun työ on loppumetreillä, on hauska huomata, ettei blogin kirjoittelu taidakaan olla loppumassa yhtäaikaa opparin kanssa. Vaikka kissakevennys muuta haluaa väittääkin:

"It's time to stop posting." -Rena

(Lamppulasi)helmee

Helmikurssi tuli, oli ja meni jälleen. Siellä tuli ystävän kanssa oltua, tehtyä ja nautittua. Nyt on kourassa läjällinen helmiä, helmiä ja helmiä.

Kaikki yhdes koos.

Tällä kertaa tuli pyöriteltyä aiempaa enemmän hahmohelmiä: tassuja, hauvoja, nalleja ja ankkoja. Ja uutena juttuna frittihelmiä, eli noita valkopohjaisia, joissa on värikästä "rouhetta". Ja olihan uutta myös siniset sydän/perhosen siipi/lehtiköynnös -helmet. Muut taisikin olla vanhoja tuttuja ja variaatioita niistä.

Swirly rainbow.

Paras valaistus = kevätaurinko. Tekee värikkäille helmille hyvin oikeutta. Tuli muuten huomattua, että mitä useammalla helmenkikerryskurssilla sitä on käynyt, sitä enemmän tulee käytettyä opakkeja, eli läpikuultamattomia laseja. Ja hmm, tällä kertaa on vaikeampi sanoa, mikä tai mitkä helmet olisi omia suosikkeja.

Spring Summer beach light play?

Helmistä voi ehkä huomata, että tämä kurssi on kevään heiniä, koska kirkkaita ja vaaleitakin värejä on melko paljon. Tuli yllätettyä itsensä diggailemasta myös kelta-oranssi-punaisesta väriskaalasta, vaikkei se tavallisesti olekaan suurimpia suosikkeja. Kevättä Kesää rinnassa?

Näidenkin helmien kohdalla etenkin ystävät, kaverit ja sukulaiset saavat esittää helmikoru-/avainperätoiveita itselleen edellisten tyyliin. Ja kyllä muutkin paikalle tupsahtaneet saavat! Jonkinlainen pieni korvaus on sallittua, mutta mikäli näitä ei moni halua, niitä tulee ilmestymään milloin minäkin lahjuksena milloin kenellekin, hehe.

Lopuksi perinteinen katsu-kevennys.

Mm tasty toebeans - wait, shit, it's poop.

Suolaista ja makeaa

Näkerrysvietti on suuntautunut viimeaikoina pursotinpussin läpi muffinsseihin. Haaveilin viikon-pari hifistä pursotinpussista ja tylloista, mutta marketissa sorruin kolmen euron kertakäyttöisiin (mistä lompakko kyllä oli ihan hyvillään).

Vaikka yhä kaihoankin suuremman tyllavalikoiman perään. Sellainen iso pyöreä ainakin olis jeba, kun tuossa on vain kaksi eri kokoista tähteä ja pieni pyöreä... mutta kyllä näilläkin alkuinnon saa tyydytettyä. Ja tyydytetty on:

Rups rups.

Ystävän taannoisiin foliohattutuparikekkereihin leipasin ja rupsottelin itse sävellellen salami-pinaatti-juusto-muffinsseja juustomönjällä. Tai teeman mukaisesti paranoiaa aiheuttaen, "leivonnaisia, lienevät suolaisia ja sisältänevät mm. nisäkkään lihaa". Ja sahrami pääsi aitiopaikalle kaiken kukkuraksi. Oli muuten suolaisten muffinssien teon neitsyys tämän myötä menetetty.

Turs turs.

Muuten vain makeanhimoon syntyivät porkkanamuffinssit tänään. Tursotetta tuli yllättäen liikaakin, vaikka ohjeessa neuvottiin vielä suurempi määrä, kuin mitä tuli tehtyä. Ystävät tulivat onneksi tuhoamaan jokusen.



Tuntuu muuten siltä, että kesän tuloa ei voi estää. Vaikka aamulla ensikerran ikkunasta ulos katsoessa taivaalta leijaili jokunen lumihiutale, oli kuitenkin aurinkoista ja jopa niin lämmintä, että parvekkeen ovea saattoi pitää auki koko päivän. Ja se paras kesän tulon tunnelma on jo täällä: kuivan asfaltin tuoksu <3

Riihimäki 2010.