Sekalaista settiä

Allekirjoittaneen työharkka on suoritettu, jeeje. Sieltä tämäkin otos:

Nasselaukku muhii liemessä.

Enää opparin tiristykset loppuun. Ilmeeni kun homma enää itsestä kiinni:

wtf?

Ehkä sitä joskus tulee valmiiksikin tästä koulusta! Ilmeeni kun can't wait!:

Mielenvikaisen kahvinkeittimen omistajan mahtava kirpparibongaus.

 Ja kesäkin alkaa kurkkimaan. Viimeinen taannoinen näpsäys jääköön kuva-arvoitukseksi:

Rorschach voisi olla ylpeä tästä löydöstä?

Eteenpäin!

Omatoimihaaste (11)

Ystävä täytteli blogissaan 11 kohdan haastetta ja vaikken tullukaan haastetuksi, päätin silti kaapata haasteen itselleni, huahaha~

Tässä keksitään 11 asiaa itsestä ja vastataan 11 haastajan kysymykseen. Ja lopuksi keksitään 11 omaa kysymystä kun haastetaan joku seuraava.



11 asiaa itsestä:

1. On kivaa tehdä todoja.

2. Kevään tullessa pitää saada maistaa kaikki uusia jäätelömakuja.

3. Tänä keväänä on aikeena myös kasvattaa kissanminttua siemenistä... vaikka tähänastisessa elämässä vihrepeukalo onkin löytynyt yleensä keskeltä kämmentä, eikä mikään siemenestä kasvatettu pysy hengissä pari viikkoa pidempään.

4. Kesäinen metsäsamoilu on mahtavaa.

5. Valkosipuli haisee/maistuu viemäriltä ja chili on vain kivuliasta.

6. Tän hetken paras purkka on kaneli-omena. Hirvein ikinä on spearmint *würg*.

7. Lentokonematkustaminen on loistavaa, etenkin nousut ja laskut <3.

8. Kääpiövuohet on niin suloisia:

Kuva täältä.

9. Pelailu on hauskaa. Viimeksi saatiin ystävän kanssa päätökseen hauska ja ei-liian-vaikea Puppeteer. Seuraavaksi vaikka Rayman Origins tulille.

10. Lapsuuden yksi isoimpia katkeruuksia oli, kun en ikinä saanut Gameboy Coloria ja Pokemonia sille. Onneksi asiaa on päässyt paikkaamaan tässä vanhemmalla iällä DSliten ja 3DS:n myötä...

11. ...vaikka myös vanhat pelit jaksavat yhä viihdyttää. Ehkä lempikonsoli lienee vieläkin ihka eka (oma) NES.



11 haastajan antamaa kysymystä:

1. Juotko teetä/kahvia? Mitä merkkiä?
Tunnustaudun sekakäyttäjänä.

2. Millä maustat juomasi (ks. ed. kysymys)?
Kahvi kaipaa vähintään maitoa (ei rasvatonta) tai jopa kermaa. Teen lisukkeet riippuu teestä. Nyrkkisääntönä mustiin teihin kuuluu maito, muihin ei välttämättä. Hyvin tee- ja mielialakohtaista.

3. Rakkain harrastus? Miksi?
Näperrys väkerrys piperrys. Siihen kuuluu kaikenlainen askartelu, piirtely ja sen sellainen. Siksi, että voi luoda jotain uutta ja ilahduttavaa, muttei liian vakavasti otettavaa.

4. Mitä aiot tehdä isona?
Ehkä sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Ylipäänsä kulttuuriala on aika jees.

5. Oletko jo "iso"?
Taktisista kohdin, varsin.

6. Millaisia blogeja luet/seuraat?
Ystävien ja tuttujen, lähinnä. Joitakin harvoja muitakin kiinnostaviin aihealueisiin liittyen, kuten kissat, bentot ja minimalismi/zen/yksinkertaisuus.

7. Miksi bloggaat?
Ehkä osittain siksi, että muistivihko ja pää pursuavat ja pieniä hauskoja juttuja voi olla kiva jakaa.

8. Mistä innostut?
Eläimistä aika usein. Lomakuvassa pylväännenässä ahteriaan nuoleva kissa, kadulla vaappuva pieni koira ja lähipuussa säkättävä orava innostavat heti riemuun.

9. Elämäsi suurin rakkaus?
...eläinaihe houkuttaa sanomaan tässä kohtaa, että Rena. Piirtäminenkin sopisi.

10. Mottosi?
Näitä on ollut ja mennyt. Tällä hetkellä tulee ehkä eniten hoettua itselle, että "kyllä se siitä." >___>

11. Pidätkö tällaisista haasteista?
Välillä paljonkin.



11 kysymystä seuraavalle haastetulle:

1. Mikä peli on paras peli?
2. Appelsiini vai kiivi?
3. Paras jäätelömaku?
4. Paras purkka ja ällöin purkka?
5. Paras musta tee / vihreä tee / valkoinen tee / yrttitee?
6. Klassinen: kissaihminen vai koiraihminen (vai joku muuihminen)?
7. Missä asennossa nukut yleensä?
8. Kopiokatti: Elämäsi suurin rakkaus?
9. Maistuuko nakki?
10. Onko jokin työ neulepuikoilla tällä hetkellä?
11. Toinen kopiokatti: Millaisia blogeja luet/seuraat?



Jos innostusta riittää, voi tämän tehdä kuka vain haluaa. Olen julma ja heitän nakilla kuitenkin Marlia! Ota koppi!

Viimepaketissa oli peukalo keskellä kämmentä.

Pieniä iloja

Useina päivinä on tullut yritettyä löytää edes yksi ilahduttava asia päivästä. Lähinnä opinnäytetyön takia kun on ollut stressitaso melko korkealla viime syksystä asti. Työharjoittelu vie joinakin päivinä ajatukset muualle, vaikka illan muutamina vapaina tunteina ahdistus taas kasvaakin. Tämä viikko on kuitenkin "talvilomaa". Eli prokrastinaatiota, tuskailua ja opparin tuusaamista. Ja toki myös vähän tavallista enemmän aikaa ystäville.

Ilahduttava asia: aamun tuoreet jäljet.

Harjoittelupaikan ehdotonta parhautta: maalaaminen. Oma luonnoskirjankansi syntymänsä alussa.

Viikon kulkiessa eteenpäin himo pipertää jotakin on kasvanut sietämättömäksi. Tänään oli pakko päästä tekemään Jotakin näperrystä ja kun aamu-uninen kumppani puolinukuksissa mumisi jotain mokkapaloista, oli idea valmis. Herkkuja + väkerystä = win/win. Vaikka lopputulos ei ole millään tavalla leivontakirjakuvitustasoa, kelpasi torttu silti kaikille maistajille. Ja pääsin näpertämään. Ja oli hyvää.

Experimental mocha burns. Eli kokeellista mokkapalaa. Noms.

Yhteistaidetta

Tässä taloudessa on lupa olla luova. Myös vieraille se sallitaan. Varsinkin eteisessä.

Taannoisena syksynä tuli keksittyä hauska tapa peittää eteisen seinässä ammottava ruma aukko, jossa ennen ovipuhelin sijaitsi. Sen sijaan, että aukon olisi vaikkapa kitannut umpeen ja maalannut näkymättömiin, piti sen eteen saada virittää elävää taidetta. Ei kun Biltemaan ja kirpputoreille etsimään sopivan kokoisia valkotaulua ja taulunkehyksiä. Koska perusmallin valkotaulu oli kirppislöytö-kehyksiin pikkasen liian iso, pienensi kumppani sitä ystävällisesti rautasahan voimin. Jostain syystä taulu ei kehysten keskelle asettunutkaan aivan suoraan ja taisi siitä leikkautua vähän liikaakin pois... vaan eipä haittaa, siitä tuli eteiseen reiän peitoksi valkoinen tyhjä taulu, melkein juuri niinkuin pitikin.

Tussien hankinnan jälkeen estradi oli kaikille vierailijoille avoin. Taulu täyttyi ajan mittaan mukavasti eri taiteilijoiden kädenjäljillä. Taannoin erään ystävän tuskastellessa ovella lähtöpuuhissa taulun piirtotilan vähyyttä, koitti viimein aika kuvata ja tyhjentää taulu. Eli tässäpä siis valmis taideteos à la asukit, ystävät, kaverit ja muut tuttavat.

Sivistynyttä, hienostunutta ja sopivasti pikanttia tarjoilevat artistit joita riitti joka sormelle.

Seuraava mestariteos on jo korkattu, tutut ovat tervetulleita taiteilemaan!

Cookies!

Kaverin linkkaaman reseptin innoittamana (ja opinnäytetyön tekoa viivästellen) tuli taannoin himotus leipoa keksejä Amerikan tyyliin. Herttaisen leivonta/kokkausblogin reseptejä piti selailla enemmänkin, kun kaikki vaikutti niin herkullisilta. Päädyin kahteen pakko-testata -reseptiin. Muutaman päivän päästä tuli ryhdyttyä tuumasta toimeen.

Ja tällaisia niistä tuli.

Triplasuklaa-Domino cookies. (resepti täältä.)

Triplasuklaa-Domino cookieista tuli supermakeita. Ja mukavan pehmeitä keskeltä ja vähän rapeita reinoilta. Ja isoja, kämmenen kokoisia. Suuressakaan suklaanhimossa näitä ei pystynyt syömään kerralla kuin maksimissaan kaksi. Noms.

Karpalo-valkosuklaa cookies. (resepti täältä.) 

Karpalo-valkosuklaa cookieiden kanssa meinasi tulla harmi puseroon, kun valkosuklaa paloi useimmissa pohjasta. Niin hyvin triplakekseissä toiminut Pandan valkoinen ei ollutkaan hyvä valinta näihin, vaikka keksin koko ja paistoaika oli kutakuinkin sama. Taikinan rakenne kun oli lähinnä "kulhossa killuu karpaloita, suklaapaloja ja sormenpään kokoisia taikinakikkareita". Eli karpaloa ja suklaata oli niin paljon, että taikinaa oli vaikea saada pysymään kasassa myöskään pellille asetellessa. Varmaankin tämä irtonainen rakenne vaikutti kärähtämiseen mystisellä tavalla. Noh, hyviä ovat silti, joskin parin päivän jälkeen kivikovia...

Ehkä jatkan täydellisten karpalo-valkosuklaa -keksien metsästämistä, koska kaupan valmiit (Rainbow'n) ovat vielä toistaiseksi voittaneet useimmat muut keksit. Suklaisten cookieiden osalta voisi jatkaa isojen ja pehmeiden/reunarapeiden otollisten reseptien seurassa. Vielä kun löytäisi mahdollisimman lähelle Hesen valkosuklaacookieta mustuttavan keksiohjeen...

Leivonta on kyllä niin mukavaa. Vaikkei tulisikaan juuri toivotunlaista, on tuotoksia silti mukava maistella (ja syöttää "herkkulakkoileville" ystäville, muahaha).

Jos sais perustaa eläintarhan, jossa ois 6 eläinlajia...

Eli eläimistä parhaimmat! Ajatusleikki, josta pidän ja kysymys jolla voi hämmentää kanssaihmisiä. Omaa tarhaa asuttaisivat:


Leijona - the cat of all cats. Muutkin kissapedot kävisivät, mutta leijona ehkä edustaa kaikkia muitakin arvokkaalla sulokkuudellaan. Nämä uhanalaiset kissaeläimet olisivat tarhan kruunu ja keskiössä. Ja tämä ei yllätä ketään jos yhtään tuntee blogin kirjoittajaa.

Lion cuddles forever!

Tapiiri - ihan mahtava naama ja kärsä ja sorkat ja poikasilla pilkut ja raidat. Sarvikuonon sukulainen. Niitä on kuutta lajia, joista viimeisin on ihan vasta löydetty! Tapiireihin liittyy Kiinassa ja Japanissa hieno uskomus, jonka mukaan ne syövät painajaisia.

Hähä! Uskallakin nukahtaa!

Muurahaiskarhu/tamandua - eri lajeja, mutta kaikki niin mainioita. Isomuurahaiskarhu on uhanalainen maan valloittaja siinä missä muut ovat puiden asukkeja. Niin mahtava häntä ja vekkulit muodot. Salvador Dalilla oli muurahaiskarhulemmikkejä.

Mom taxi!

Jääkarhu - karhuista kenties paras ja tassu kuin ihmisen käsi viisine sormineen. Kaiken kaikkiaan kiehtova karhu mustine ihoineen ja pigmentittömine karvoineen. Ja niin ilmeikäs.

Suuri ja pelottava peto!

Binturonki eli karhukissa - miten suloisen pörheä tupsukorva! Binturongillakin on viisi varvasta per tassu ja se käyttää häntää kiipeilyyn. Hauskana faktana binturongin myskirauhasten tuoksu muistuttaa popkornia! Binturongit ovat arkoja, rauhallisia ja elegantteja, aivan kuten...

Kiihdytän sun herkkuhimoa!

...Laiskiainen - rentoa suloutta. Muurahaiskarhun sukulainen. Elää symbioosissa turkissaan kasvavien levien kanssa, sekä mahalaukussa pesivien bakteerien kanssa. Kahdella tai kolmella etuvarpaalla. Ja voiko sanoa ei eläimelle jonka ihme on ihan yhtä Zen oli se miten päin tahansa.

Kaikki on maailman parasta!

(Kuvat: Google sensei.)

Joulupipertelyjen rippeet

Nyt äkkiä ennen kuin uusi vuosi alkaa, on tässä jouluun liittyvät jämät.

Joulukortteja askarreltiin ystävien kanssa porukalla, mikä oli hauskaa. Pakettikortit unohtui käyttää, joten ne jääköön salaisuudeksi ja ensi vuoteen, heh.

Mummolle, mummolle, papalle.

Pipareitakin tehtiin porukalla ja koristelukin oli astetta hassumpaa ystävien seurassa. Tällä erää viimeiset piparit, lupaan.

Hiihtojoutsen! Skeittikoirat! Murha-mamma ja Jaa-nuuskakuukuset!

Kukaan ei varmaan ylläty, että täältä tipahteli erinäisiksi joululahjoiksi helmiräpellyksiä. Pelityypeille sieniä ja muuta mukavaa. Värikkäät puuvillanarut on niin mukavia työstää!

Ystäville, kavereille ja mummollekin.

Nämäkin putkahtivat ilmoille viimehetkillä.

Ystävä antoi soman joulukoristeen joka riippuu lyhdyssä. Kotileijonaa kiinnosti ehkä eniten. Pari ekaa päivää se kurotteli ja moukui välillä taukoamatta. Parahin pölvästi. <3

Lisää piparia

Joulun odotus on piparin aikaa. Ja piperrysnäperrys = <3.

Aamun kahva + terveiset.

Tällä kertaa experimentalisti pyrki värjäämään valkosuklaata vaaleanpunaiseksi ja keltaiseksi. Internetin syövereistä löytyi vinkkejä suklaan värjäämiseksi jauheilla (koska vesipohjaisen värin yhdistämisestä suklaaseen seuraa kökkelöistä "erkan eilistä jaskaa".. eli ei vaan onnistu).

It's raining cats!

Keltaista varten valkattiin mukavan nätti luomuappelsiini, jonka kuori raastettiin ja kuivattiin mikrossa ennen huhmarointia. Jälkiviisaudella appelsiineja olisi saanut olla enemmänkin, koska keltaisesta tuli melko haaleaa (suhteessa 1 kuori + n.2 riviä Pandan valkosuklaata).

Vaaleanpunainen olikin sitten vähän Strömsömpi juttu. Värin lähteenä toimivat pakastekuivatut mansikat. Eikö kuulosta rapean helpolta huhmaroida suoriltaan? No ei. Aavistuksen oli mansikossa nihkeyttä, joten koemielessä laskin päässä 1+1. Eli jos appelsiinin kuori kuivaa mikrossa nihkeästä korpuksi, miksei mansikatkin. Noh, jotkut saatavat tietää että kokijan matikka oli lukiossa se lyhyt eikä ne mansikat tietenkään kuivaneet, vaan pirut kärähtivät. Kompostikeikka ja uusi perehtyminen pakastekuivattujen mansikoiden rakenteeseen ja sielunelämään.

Kämmötellessä tuli huomattua, että mansikkaviipaleet on "kuoresta" kuivempia kuin "sisäosista". Täten "Kuoren" raastaminen kuivaksi hitulaksi onnistuikin ja nihkeämmät "sisukset" heitettiin suoraan omiin sisuksiin. Punaista kuivaa jauhetta syntyi täten siivilöitynä määrä X ja pieneen suklaamäärään yhdistettynä syntyi haalea vaaleanpunainen. Tai oikeammin sanottuna valkosuklaa, jossa killui punaisia pisteitä. Jälkiviisautena tässäkin olisi saanut käyttää enemmän punaista paremmin erottuvan värin aikaansaamiseksi. Vaaleanpunainen jäikin vähän turhan haaleaksi alkuperäistä käyttötarkoitusta, eli kissojen neniä, varten.

Kaverien ja perheen kiisseleitä (paitsi vaaleanpunaiset ja alakerran ruskea).
Kello kymmenessä Milla-neiti, ylinnä veljekset Jortsu ja San-chan,
kello kolmessa ja viidessä Lyhytjalka-Napsu.

Sekä keltaisessa suklaassa että vaaleanpunahkossa suklaassa oli hieno aromi värilähteen mukaan. Appelsiinisvalkosuklaa sopi myös piparien oman maun kanssa yhteen tosi hyvin, eikä haalea mansikkakaan paha ollut. Tietääpä tämän myötä, että jatkossa voi käyttää reippaammin värijauhetta jos värin tarve yllättää.

Läjä.

The reverse 100 thing challenge: Hups myöhässä

Huonosta muistista kärsii koko pää.. eiku.
Vakuutan ja vannon, että poistuvat tavarat olivat kasassa jo eilen ja pyhä aikomus oli kuvata ne myöskin, mutta kuinkas sitten kävikään.

Jokatapauksessa kuvassa on lähteväin kaapissa vielä majaileva tavaraläjä. Huonosti näkyvillä on useampikin mappi ja lajitelma eri lehtiä sekä pöytäliinoja yms. tekstiilejä. Pussukassa on sekalainen seurakunta pienempää sälää, kuten yhdet käyttämättömän vihreät piilarit, peilejä, magneetteja ja koriste-esineitä.

Tällä kertaa ei vaatteita (yhtä essua lukuunottamatta).

Ei kuvassa:
Kissan kiipeilyteline, talutushihna ja harja jotka menivät kodittomien eläinten joulukeräykseen.
Sekä suoraan poisheitetyt tavarat, kuten toimimattomia kyniä ja vanhentunutta kosmetiikkaa.

Yhteensä tavaraa kertyi noin 101. Laskin joitakin samankaltaisia tavaroita yhdeksi (kuten haarukat = 1) ja toisaalta esim. poisheitetyt kynät laskin erikseen. Pienimpiä roskiin lentäneitä kikkareita (kuten hienot mutta orvot paperilappuset) en laskenut ollenkaan.


Loppukaneetiksi Renan kommentti: " ... "

Kissaa ei kinostanut (...mukamas, heti kun kamera meni pois, piti käydä pyörimässä tavaroissa).

Piparia

Perheessä on perinteenä syödä pääsiäisenä mämmiä ja leipoa itsenäisyyspäivänä pipareita. Ja parhaat piparit on äiskän taikinasta eläinmuoteilla otettu. Eikä ne mitenkään kestä aattoon asti.

Joskus koristellaan ja joskus ei. Tänä viikonloppuna tuli heittäydyttyä ihan täysiä ja korkattua koristelussa uusi ulottuvuus. Tämä ulottuvuus on tietenkin keksinnöistä paras eli suklaa.

Kiroilevia kissoja maitosuklaalla sekä yritys turistella suklaa loppuun kunnes oikean ylälaidan räjähdys.

Sekalainen seurakunta. Myös kumppanin tekeleitä (sinisilmä-Weedot, istuva hauva ja Lakupekka)

Oma Rena-murna ja ystävän Silli-ip joutuivat parempiin suihin seuraavan aamun kahveella.

Lopuksi Renan randomsili ja kommentti: "burr-".

Hienon giffin saisi varmasti tästä.