Cookies!

Kaverin linkkaaman reseptin innoittamana (ja opinnäytetyön tekoa viivästellen) tuli taannoin himotus leipoa keksejä Amerikan tyyliin. Herttaisen leivonta/kokkausblogin reseptejä piti selailla enemmänkin, kun kaikki vaikutti niin herkullisilta. Päädyin kahteen pakko-testata -reseptiin. Muutaman päivän päästä tuli ryhdyttyä tuumasta toimeen.

Ja tällaisia niistä tuli.

Triplasuklaa-Domino cookies. (resepti täältä.)

Triplasuklaa-Domino cookieista tuli supermakeita. Ja mukavan pehmeitä keskeltä ja vähän rapeita reinoilta. Ja isoja, kämmenen kokoisia. Suuressakaan suklaanhimossa näitä ei pystynyt syömään kerralla kuin maksimissaan kaksi. Noms.

Karpalo-valkosuklaa cookies. (resepti täältä.) 

Karpalo-valkosuklaa cookieiden kanssa meinasi tulla harmi puseroon, kun valkosuklaa paloi useimmissa pohjasta. Niin hyvin triplakekseissä toiminut Pandan valkoinen ei ollutkaan hyvä valinta näihin, vaikka keksin koko ja paistoaika oli kutakuinkin sama. Taikinan rakenne kun oli lähinnä "kulhossa killuu karpaloita, suklaapaloja ja sormenpään kokoisia taikinakikkareita". Eli karpaloa ja suklaata oli niin paljon, että taikinaa oli vaikea saada pysymään kasassa myöskään pellille asetellessa. Varmaankin tämä irtonainen rakenne vaikutti kärähtämiseen mystisellä tavalla. Noh, hyviä ovat silti, joskin parin päivän jälkeen kivikovia...

Ehkä jatkan täydellisten karpalo-valkosuklaa -keksien metsästämistä, koska kaupan valmiit (Rainbow'n) ovat vielä toistaiseksi voittaneet useimmat muut keksit. Suklaisten cookieiden osalta voisi jatkaa isojen ja pehmeiden/reunarapeiden otollisten reseptien seurassa. Vielä kun löytäisi mahdollisimman lähelle Hesen valkosuklaacookieta mustuttavan keksiohjeen...

Leivonta on kyllä niin mukavaa. Vaikkei tulisikaan juuri toivotunlaista, on tuotoksia silti mukava maistella (ja syöttää "herkkulakkoileville" ystäville, muahaha).

Jos sais perustaa eläintarhan, jossa ois 6 eläinlajia...

Eli eläimistä parhaimmat! Ajatusleikki, josta pidän ja kysymys jolla voi hämmentää kanssaihmisiä. Omaa tarhaa asuttaisivat:


Leijona - the cat of all cats. Muutkin kissapedot kävisivät, mutta leijona ehkä edustaa kaikkia muitakin arvokkaalla sulokkuudellaan. Nämä uhanalaiset kissaeläimet olisivat tarhan kruunu ja keskiössä. Ja tämä ei yllätä ketään jos yhtään tuntee blogin kirjoittajaa.

Lion cuddles forever!

Tapiiri - ihan mahtava naama ja kärsä ja sorkat ja poikasilla pilkut ja raidat. Sarvikuonon sukulainen. Niitä on kuutta lajia, joista viimeisin on ihan vasta löydetty! Tapiireihin liittyy Kiinassa ja Japanissa hieno uskomus, jonka mukaan ne syövät painajaisia.

Hähä! Uskallakin nukahtaa!

Muurahaiskarhu/tamandua - eri lajeja, mutta kaikki niin mainioita. Isomuurahaiskarhu on uhanalainen maan valloittaja siinä missä muut ovat puiden asukkeja. Niin mahtava häntä ja vekkulit muodot. Salvador Dalilla oli muurahaiskarhulemmikkejä.

Mom taxi!

Jääkarhu - karhuista kenties paras ja tassu kuin ihmisen käsi viisine sormineen. Kaiken kaikkiaan kiehtova karhu mustine ihoineen ja pigmentittömine karvoineen. Ja niin ilmeikäs.

Suuri ja pelottava peto!

Binturonki eli karhukissa - miten suloisen pörheä tupsukorva! Binturongillakin on viisi varvasta per tassu ja se käyttää häntää kiipeilyyn. Hauskana faktana binturongin myskirauhasten tuoksu muistuttaa popkornia! Binturongit ovat arkoja, rauhallisia ja elegantteja, aivan kuten...

Kiihdytän sun herkkuhimoa!

...Laiskiainen - rentoa suloutta. Muurahaiskarhun sukulainen. Elää symbioosissa turkissaan kasvavien levien kanssa, sekä mahalaukussa pesivien bakteerien kanssa. Kahdella tai kolmella etuvarpaalla. Ja voiko sanoa ei eläimelle jonka ihme on ihan yhtä Zen oli se miten päin tahansa.

Kaikki on maailman parasta!

(Kuvat: Google sensei.)

Joulupipertelyjen rippeet

Nyt äkkiä ennen kuin uusi vuosi alkaa, on tässä jouluun liittyvät jämät.

Joulukortteja askarreltiin ystävien kanssa porukalla, mikä oli hauskaa. Pakettikortit unohtui käyttää, joten ne jääköön salaisuudeksi ja ensi vuoteen, heh.

Mummolle, mummolle, papalle.

Pipareitakin tehtiin porukalla ja koristelukin oli astetta hassumpaa ystävien seurassa. Tällä erää viimeiset piparit, lupaan.

Hiihtojoutsen! Skeittikoirat! Murha-mamma ja Jaa-nuuskakuukuset!

Kukaan ei varmaan ylläty, että täältä tipahteli erinäisiksi joululahjoiksi helmiräpellyksiä. Pelityypeille sieniä ja muuta mukavaa. Värikkäät puuvillanarut on niin mukavia työstää!

Ystäville, kavereille ja mummollekin.

Nämäkin putkahtivat ilmoille viimehetkillä.

Ystävä antoi soman joulukoristeen joka riippuu lyhdyssä. Kotileijonaa kiinnosti ehkä eniten. Pari ekaa päivää se kurotteli ja moukui välillä taukoamatta. Parahin pölvästi. <3

Lisää piparia

Joulun odotus on piparin aikaa. Ja piperrysnäperrys = <3.

Aamun kahva + terveiset.

Tällä kertaa experimentalisti pyrki värjäämään valkosuklaata vaaleanpunaiseksi ja keltaiseksi. Internetin syövereistä löytyi vinkkejä suklaan värjäämiseksi jauheilla (koska vesipohjaisen värin yhdistämisestä suklaaseen seuraa kökkelöistä "erkan eilistä jaskaa".. eli ei vaan onnistu).

It's raining cats!

Keltaista varten valkattiin mukavan nätti luomuappelsiini, jonka kuori raastettiin ja kuivattiin mikrossa ennen huhmarointia. Jälkiviisaudella appelsiineja olisi saanut olla enemmänkin, koska keltaisesta tuli melko haaleaa (suhteessa 1 kuori + n.2 riviä Pandan valkosuklaata).

Vaaleanpunainen olikin sitten vähän Strömsömpi juttu. Värin lähteenä toimivat pakastekuivatut mansikat. Eikö kuulosta rapean helpolta huhmaroida suoriltaan? No ei. Aavistuksen oli mansikossa nihkeyttä, joten koemielessä laskin päässä 1+1. Eli jos appelsiinin kuori kuivaa mikrossa nihkeästä korpuksi, miksei mansikatkin. Noh, jotkut saatavat tietää että kokijan matikka oli lukiossa se lyhyt eikä ne mansikat tietenkään kuivaneet, vaan pirut kärähtivät. Kompostikeikka ja uusi perehtyminen pakastekuivattujen mansikoiden rakenteeseen ja sielunelämään.

Kämmötellessä tuli huomattua, että mansikkaviipaleet on "kuoresta" kuivempia kuin "sisäosista". Täten "Kuoren" raastaminen kuivaksi hitulaksi onnistuikin ja nihkeämmät "sisukset" heitettiin suoraan omiin sisuksiin. Punaista kuivaa jauhetta syntyi täten siivilöitynä määrä X ja pieneen suklaamäärään yhdistettynä syntyi haalea vaaleanpunainen. Tai oikeammin sanottuna valkosuklaa, jossa killui punaisia pisteitä. Jälkiviisautena tässäkin olisi saanut käyttää enemmän punaista paremmin erottuvan värin aikaansaamiseksi. Vaaleanpunainen jäikin vähän turhan haaleaksi alkuperäistä käyttötarkoitusta, eli kissojen neniä, varten.

Kaverien ja perheen kiisseleitä (paitsi vaaleanpunaiset ja alakerran ruskea).
Kello kymmenessä Milla-neiti, ylinnä veljekset Jortsu ja San-chan,
kello kolmessa ja viidessä Lyhytjalka-Napsu.

Sekä keltaisessa suklaassa että vaaleanpunahkossa suklaassa oli hieno aromi värilähteen mukaan. Appelsiinisvalkosuklaa sopi myös piparien oman maun kanssa yhteen tosi hyvin, eikä haalea mansikkakaan paha ollut. Tietääpä tämän myötä, että jatkossa voi käyttää reippaammin värijauhetta jos värin tarve yllättää.

Läjä.

The reverse 100 thing challenge: Hups myöhässä

Huonosta muistista kärsii koko pää.. eiku.
Vakuutan ja vannon, että poistuvat tavarat olivat kasassa jo eilen ja pyhä aikomus oli kuvata ne myöskin, mutta kuinkas sitten kävikään.

Jokatapauksessa kuvassa on lähteväin kaapissa vielä majaileva tavaraläjä. Huonosti näkyvillä on useampikin mappi ja lajitelma eri lehtiä sekä pöytäliinoja yms. tekstiilejä. Pussukassa on sekalainen seurakunta pienempää sälää, kuten yhdet käyttämättömän vihreät piilarit, peilejä, magneetteja ja koriste-esineitä.

Tällä kertaa ei vaatteita (yhtä essua lukuunottamatta).

Ei kuvassa:
Kissan kiipeilyteline, talutushihna ja harja jotka menivät kodittomien eläinten joulukeräykseen.
Sekä suoraan poisheitetyt tavarat, kuten toimimattomia kyniä ja vanhentunutta kosmetiikkaa.

Yhteensä tavaraa kertyi noin 101. Laskin joitakin samankaltaisia tavaroita yhdeksi (kuten haarukat = 1) ja toisaalta esim. poisheitetyt kynät laskin erikseen. Pienimpiä roskiin lentäneitä kikkareita (kuten hienot mutta orvot paperilappuset) en laskenut ollenkaan.


Loppukaneetiksi Renan kommentti: " ... "

Kissaa ei kinostanut (...mukamas, heti kun kamera meni pois, piti käydä pyörimässä tavaroissa).

Piparia

Perheessä on perinteenä syödä pääsiäisenä mämmiä ja leipoa itsenäisyyspäivänä pipareita. Ja parhaat piparit on äiskän taikinasta eläinmuoteilla otettu. Eikä ne mitenkään kestä aattoon asti.

Joskus koristellaan ja joskus ei. Tänä viikonloppuna tuli heittäydyttyä ihan täysiä ja korkattua koristelussa uusi ulottuvuus. Tämä ulottuvuus on tietenkin keksinnöistä paras eli suklaa.

Kiroilevia kissoja maitosuklaalla sekä yritys turistella suklaa loppuun kunnes oikean ylälaidan räjähdys.

Sekalainen seurakunta. Myös kumppanin tekeleitä (sinisilmä-Weedot, istuva hauva ja Lakupekka)

Oma Rena-murna ja ystävän Silli-ip joutuivat parempiin suihin seuraavan aamun kahveella.

Lopuksi Renan randomsili ja kommentti: "burr-".

Hienon giffin saisi varmasti tästä.

Askarteluja

Tässä ennen isänpäivää tuli tehtyä ystävän luona porukalla erinäisiä kortteja. Seuraavat kortit menivät papalle ja iskäselle.

Hillittyä ja inside-juttua.

Myös joulukortteja tuli tehtyä, mutta ne paljastettakoot vasta joulun jälkeen. Korttien lisäksi pari helmipiparetta on tehty kavereille. Toiselle käsikoru (arttia vastaan, jee) ja toiselle avainperä puoli vuotta myöhäsenä synttärilahjana.. huups.

Väkerrystä.

Balls!

Ja sitten - tiedättekö sen tunteen, kun jossain näkee kivan idean ja sitä on pakko testata ihan heti!

Kiitokset somasta ideasta cheezbrgr.

...ja sitten sen tunteen, kun ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä...

Teippaisko parvekkeen lasiin vai keittiön ikkunaan, siinä vasta pulma.

...voittaja!

The reverse 100 thing challenge

Eli haaste, jossa luovutaan 100 asiasta tiettyyn päivään mennessä.

Otin osaa tähän Be more with less -blogin haasteeseen viime vuonna ja koska muistan siitä jääneen hyvän mielen, aion ottaa osaa uudelleen. Oli kumman vapauttavaa luopua niin paljosta - ja lopulta niin pienestä määrästä tavaraa. Ja huomata, miten paljon epäoleellista roinaa sitä onkin säilönyt nurkkiinsa. (Ja kaiken päätteeksi osasta tavaroita tuli vielä kirpparilta tilalle hieman hiluja - extra win-win.)

Googlen kuvahaun mielestä The reverse 100 thing challenge voi näyttää myös... Bidoofilta (sauce: eräs muu challenge.)

Kuten viime vuonna, aion tälläkin kertaa hieman muokata sääntöjä itselleni paremmin sopiviksi:

• Kerään tavarat tarkoitukselle pyhitettyyn unclutterointikaappiin, josta voin toimittaa ne edelleen sopiviin kohteisiin sitten, kun tilaisuus nousee. Kaikkien tavaroiden ei siis tarvitse olla ulkona asunnosta määräpäivään mennessä, mutta ne on silloin sijoitettuna kaappiin, josta ne eivät enää tule ulos ennen poisvientiä.

• Otan tavaroista kuvan kun 100 on kasassa, viimeistään 15.12.

• Tarjoan tavaroita halukkaille ilmaiseksi tai vapaaehtoisella pikkukorvauksella. Lähtökohtaisesti ilmaiseksi. Loput tavarat päätyvät ideaalitapauksessa jossain vaiheessa kirpparille ja huonot kierrätykseen/roskiin.

Ja siinä se, ei kun keräilemään. Loppuun vielä kuva viime vuoden tavaroista.

Poistuivat he.

Things organized neatly

Eli juttuja hyvässä järjestyksessä. Koska tykkään. Nämä on kokijan omia tekeleitä/asetteluja. (Oikeasti OCD:t ihmiset voivat varautua hermoromahdukseen.)

Kerran oli keittiön vetolaatikko nätisti. (Sittemmin ei niinkään..)

Lasia, valoa ja varjoja.

Hopeariipuksia ja niiden työstövälineitä.

Yhdesti kokeiltuja kesäkurpitsasipsejä (joiden rakenne oli sipsistä kaukana, mutta maku hyvä).

Lehdet.

Löytyi arkistosta muitakin kuvia, mutta moni näyttää liittyvän bentoihin (japanilainen eväslaatikko). Joskus siis ehkä myös tulossa bento-teemainen posti, joka hyvin liki sivuaa myös things organized neatlyä.

Tällä kertaa lyhyestä virsi...

Lihattoman lokakuun jälkisanat

Sinne se viuhahti.

Oma lihattoman lokakuun tavoite oli olla käyttämättä rahaa minkäänlaiseen lihaan (nauta, sika, kana, kala, äyriäiset..). Hyvällä halulla söin kyllä pakkasesta pois lihallisiakin ruokia, enkä nyrpistellyt myöskään muiden tarjoamien ruokien edessä, oli niissä lihoja tai ei. Koulussa valitsin kiltisti kasvisvaihtoehdon ja ruokakaupassa tuli välillä vähän tuhmasti jaettua ruokaostoksia puolison kanssa niin, että itse maksoin ei-lihaisia ruokia. Pääasiassa.

Toki missään haasteessa ei ole yhtä mielenkiintoista mikään muu kuin epäonnistuminen. Myös tässä.

Kuukauden aikana hairahduin viisi kertaa. Ostin:

• Kinkku-juusto -croissantteja (vahingossa, vasta kotona syttyi lamppu päässä)
• Pakastepussin katkarapuja (ihan tahallaan..)
• Savulohisalaatin (-30% alennuksesta tahallaan)
• Kanahampurilaisen (en vaivaudu keksimään edes tekosyytä tähän.. tai no, nälkä.)
• Broilerin fileenuggetit (-30% jälleen, lokakuun viimeisen päivän naula arkkuun).

Tältä näyttää Googlen kuvahaun mielestä Hairahdus.

Kuukauden aikana tuntuu, että ostoskuitteja saattaa olla kertynyt jopa tavallista vähemmän. Tämä lienee oikeasti siksi, että pakastimesta tuli syötyä monen monta rasiaa tyhjäksi. Kuitenkin kaupassa tuntui keskimäärin helpolta ohittaa lihahyllyt. Vaikeinta oli jättää hyllyyn alennus(liha)ruokaa, köyhä opiskelija kun on (ja on se kai luvallista myöntää olevansa köyhä, jos saa opintorahaa vähemmän kuin pelkkä asunnon kuukausi-asumismeno). Kokija on myös erittäin altis vahvoille ruokamielihaluille, josta päästäänkin katkarapuihin.. joo.

Tämä testiluontoinen ja modattu lihaton lokakuu oli kaikenkaikkiaan mielenkiintoista aikaa. Kasvisruokaakin tuli tehtyä muutaman kerran. Toisaalta myös helppoa lohturuokaa - nuudeleita - taisi tulla syötyä vähintään kerran viikossa. Ehkä sitä seuraavan kerran moiseen haasteeseen törmätessä uskaltaisi lähestyä sitä kirjaimellisesti, eli ei söisi sitä lihaa ollenkaan, no matter what. Tällä kertaa kuitenkin olen tyytyväinen pakastimen sisällön pienenemiseen ja ruokaostoksien aktiiviseen havainnointiin.

Tältä näyttää Googlen mielestä Sisällön pieneneminen.

Näinä aikoina kokijan suhtautuminen aikaan on kovin kahtiajakautunut. Toisaalta aika menee liian nopeasti, kun katsoo opparin aikataulua ja pelkää ajan loppumista. Toisaalta se matelee joka päivä hetkittäin, kun soimaa itseään tekemättömistä töistä (tai siistä yhdestä liian hitaasti etenevästä projektista). Sitten taas ajattelee, että ah, jouluruokaa tiedossa, ja toisaalta sitten, että apuva, siihen aikaan pitäisi olla jo loppuvaiheiden toteutus. Ja kaiken takana on nainen. Tai siis vuodenaikamasennus, kaamosmasennus, pimeysherkkyys, mikälie. Eli v*tutta kun on pimeää ja kylmä kokoajan. Ja sehän auttaa tähän aikadilemmaan.. not.

Ja tältä näyttää dilemma (kuvalähde).